Taikatalven Blitzkrieg - Pupu

alias Humi, Petteri, Pietu, Pappa

s. 15.2.2000

silmät ok (02/08)

Harrastuksia: Agility, päiväunet mamman kans, sukkien ym. tavaroiden varastelu, sikoilu..

Pietu on maailman paras Pietu! Jatkoa seuraa, kunhan keksitään ja keretään..

No nyt on keksitty..

Mun pikku-Pietu, maailman rakastavin pieni malipoika. Kainaloinen, sylilöinen, aina vieressä jos vaan lupa annetaan. Kaikki on hyvin kun ollaan kahdestaan.

Pupun kupin kaataa moni asia. Vitiliiniä se on jo oppinut "sietämään", mutta kyläilijät esimerkiksi pistävät Pietun pääkopan ainoa herneen pyörimään vinhaa vauhtia. Silloin kamat lentää, ilma on täynnä ääntä ja Pietun suussa sukka, kenkä tai oma lelu (jos olen sen sille ehtinyt antaa..). Paras olisi Pietun olla ihan vain mun kanssa kahdestaan, tämä vain on hieman hankalampi järjestelykysymys. Niinpä Pietzu viettää jonkin verran aikaansa vanhemmillani, jossa rauhoittuminen onnistuu. Tiivistettynä: ihana mutta toisinaan niin raivostuttava eläin.

Pupsin kanssa oli alunperin tarkoitus harrastaa pk-lajeja. Jonkin verran tottisteltiin kentällä ja treenattiin jälkiryhmässä.. iän myötä pahentunut paukkuarkuus kuitenkin lopetti tavoitteellisen treenauksen Pupun ollessa n. 4-vuotias. Nykyään Pietzu ajelee Vitin vanhat jäljet, ja teenpä sille toisinaan omankin -rauhoittavaa toimintaa. Vanhemmalla iällä P on käynyt myös kerran moken kanssa leikkimässä.. kovin se on kiihkeä puremaan, mutta hermorakenne puuttusi varmasti myöhemmin peliin, joten jätämme suuret suojeluskentät niille joilla ei pokka petä keskenkaiken ;). Perusleikki vieraan ihmisen kanssa kuitenkin sujuu.

Agilityyn Pupunen tutustui ensimmäisen kerran 8-viikon iässä. Heinolassa oli omalla seuralla agi -koulutus viikonloppu ja Petteri opiskeli kontakteja ja putkea :) Pietun kanssa on startattu ykkösluokassa parisenkymmentä kertaa -vailla yhtään nollatulosta. Edelleen on mietinnässä, kisataanko vielä vai treenaillaanko ihan omaksi huviksi. Toisaalta kiihdyttävänä lajina agility ei ole omiaan parantamaan Pietun muutenkin rauhatonta sielua, mutta koira nauttii touhusta kuin hullu puurosta. Mietintä jatkukoon..

Agikoirana Pups on nopea ja lukee ohjaajaa jopa liiankin hyvin (ainakin ohjaajan tasoon nähden). Ei se helpoin ohjattava.. Kontaktit ovat muodostuneet lopulta the ongelmaksi kisoissa, koissu potkii jonkin verran myös rimoja, jollei sitä ohjaa tarkasti, samoin keppien kanssa on annettava riittävästi tilaa, mutta oltava kuitenkin tarpeeksi lähellä vaatimassa täsmällistä suoritusta.. Joskus olen miettinyt, olisiko Pietu kokeneemman henkilön ohjauksessa päässyt paaaaljon pidemmälle, kuin minun kanssani..

Nyt Pietun ollessa vajaa 9-vuotias, jätämme näillä näkymin agilitykentät ja todennäköisesti myös vetotouhut. Pietun nuorena auton kanssa yhteenotossa loukkaantunut oikea takajalka on alkanut oireilemaan jumittamalla selkää ja jatkossa keskittynemme rauhallisiin eläkelenkkeihin ja muuhun hauskaan touhuun.