Mari - Mari

s. 1980

oikea polvi kärsinyt, koira-allergia, silmät terveet, hampaissa ei reikiä, kuulee ja puhuu

Lilla My:mäinen tyyppi, kertoilen itsestäni lisää, kunhan keksin tarpeeksi uskottavia satuja.. ;)

Tässä vähän alkusatua siitä, miten ja mitä kautta olen päätynyt kahden riiviöjätkän huoltajaksi.. :)

Koiran kinuaminen (ja vanhempien vuosien mittainen riivaaminen) alkoi muistaakseni kahdeksan vuoden iässä. Viikottain kannoin kasan koirakirjoja kirjastosta kotiin ja luin, luin ja luin. Perjantaisaunassa olikin sitten hyvä raivostuttaa äitiä ja isää kivoilla selvityksillä eri roduista, koiran hoidosta jne. Porukoiden saunarauhan menetys oli taattu muutamaksi vuodeksi.. hih hih..

No, jallitus kannatti. Lupa heltisi ja eikun omaa dogia tsiigaamaan. Itse olin kiinnostunut mm. tanskandogista, salukista (jolle olisin antanut nimeksi Madonna ;)) ja dalmatiankoirasta. Vanhempien mieleen oli suomenpystykorva.. just juts, totesi Mari 11v. Koirakirjoja selailemalla sitten löytyi kaikkia miellyttävä rotu; belgianpaimenkoira groenendael. Niin, todellakin, homma hoitui juuri niin kuin ei koskaan pitäisi.. koirakirjasta kuvan perusteella valitsemalla.

Kevät vuonna 1993 oli superkoiranpentujen aikaa. Eräs very special superkoiranpentu oli syntynyt maaliskuun puolessavälissä Varkaudessa. Sitä matkasimme äidin kanssa katsomaan, ja myöhemmin koko perheen voimin kotiin hakemaan. Jummi että voi pikkuinen tyttöihminen olla onnellinen ja innostunut!! Ja jummi että voi pieni koiranpentu olla suloinen -ja oikea miss Riiviö Terävähammas!! Pentu ristittiin Ritaksi suuren tv-idolin mukaan.

Kuusi vuotta tallustelin Ritan kanssa kaksin, harrastettiin, kisattiin, ihmeteltiin, opeteltiin.. Hienon ja nousujohteisen harrastusuran kuitenkin katkaisi Rissellä kuuden vuoden iässä todetut silloitumat ristiselässä ja Ritz oli pakko siirtää eläkkeelle. Palveluskoiraharrastuksesta ja agilitystä innostunut nuori mieli kaipasi kuitenkin harrastuskaveria, joten ei kun toista koiraa etsimään.

Ystäväni Päivin kautta olin tutustunut malinoiseihin ja paloin halusta saada sellaisen sähikäisen itselleni. Taikatalven kenneliin oli tulossa malinpupeloita kiinnostavasta yhdistelmästä, joten urosvaraus lähti matkaan. Pentueeseen syntyi kuitenkin vain yksi uros, mutta koska nopeat syövät hitaat ja olin ollut varaukseni kanssa liikkellä hyvissäajoin, tuo ainoa llapsi muutti luokseni. Pupuksi se nimettiin ja nimensä veroinen se on ollut, toki paljon muutakin. Tarkkaavainen, nopea, sähäkkä, ketterä.. eli varsin kelvollinen agilitykoira :) PK-koiraksi ei Puputtimesta oikein ole ollut, vaikka jälkiä on ajeltu ja hihaakin purtu.

Pupsin kanssa muutimme talveksi 2002-2003 Lappiin. Rekikoirailu on aina ollut sydämenasia minulle ja Laplandiassahan rekikoiria riittää! Talven aikana tuli tutustuttua paikallisiin koira-alan ihmisiin ja kun sain kuulla että ystäväni Helin huskynartulle syntyneen pentueen yksi uros jäikin ilman kotia, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä (etenkään, kun äiteen järjenääni oli n. 900km päässä ;)). Kävin hakemassa Luffe-pennun Pupulle kaveriksi ja kevään koittaessa matkaisin etelään kaksi koiraa autossa. Lusmu muutti sittemmin sattuneesta syystä uusille asuinsijoille Pohjois-Karjalaan, tästä lisää Lusmun omilla sivuilla.

Viti-Matias Mutikainen muuttikin sitten laumanjatkoksi vähän varkain. Kunnon päähänpisto! Mutta tilaa, aikaa ja paikkaa uudelle harrastuskoiralle oli joten mikäs siinä. Matias on muuttanut käsitykseni koiraeläimestä aikalailla täysin. Siinä on koira, joka samaan aikaan on maanperusteellisen rakastettava ja rakastava, mutta myös maailman pahin pentu ja vedättäjä. En tiedä mitä Matiaksesta tulee minun kanssani, toivottavasti edes joskus jotain muuta kuin ikuinen pentu..

Eli näillä eväillä mennään nyt. Tulevaisuudessa haaveena olisi malinoisurosvaljakko.. no ei vais :P Vetokoirailu on vienyt sydämen, sitä harrastellaan poikien kanssa 3/4 vuodesta. Vitin kanssa pureskellaan myös hihaa, yritetään tottistella ja ajaa jälkiä. Pietu-Petteri päätynee kesällä koristamaan näyttelykehiä, agilitaamaan ja ihan noin muuten vaan riekkumaan. Me ollaan sellasia rentoja treenaajia, katsellaan mitä tulee ja tehdään sen mukaan.

Tässä vaiheessa kiitokset koirieni kasvattajille Sirpalle, Sakelle, Helille ja Petralle! Kiitos upeista, persoonallisista eläimistä, joiden kaikkien kanssa on ollut ilo elää ja harrastaa!!

--mari