Eli muutettiin omaan taloon. Iiiiisoooon taloon. Kolmikerroksiseen taloon!!! Kyllä on nyt koiruuksilla tilaa talossa ja puutarhassa :) Kaksi tarhaa jo löytyykin pihalta, kolmas odottelee pystytystä... kopit on vasta työnalla, joten koirat eivät vielä ole työpäiviä tarhassa. Takapihan jälkeen alkaa metsä, eli tarvittaessa treenauksia varten ei tartte lähteä kauemmas (jos vaan valoa riittää ja sitähän saa, kun vetää jatkoroikalla halogeenia metsänlaitaan :)). Timpalle on omaa tilaa ja mulle kans "oma huone", ja pärräkin saatiin sisälle talveks lepäämään -tosin voipi olla et se lentää jossain vaiheessa kellariaulasta jonnekin muualle, kun tuppaa bensakäry leijumaan siellä kellarissa.. Pihalla on tällä hetkellä tarhojen vieressä heinäpeltoa ja sit multapeltoa, mutta se multapelto olis tarkoitus vääntää ens kesänä ruoholle, treenikentäksi.

No joo, se siitä talosta. Koiria on nyt tullu treenattua vähän kehnonlaisesti, mutta eilen kävin tottistelee Vitin ja Papan kans. Viti teki tosi hyvin ja ISOLLA moottorilla. Otettiin myös iskunoutoa ja vauhtinoutoa. Ekat kaks iskua meni ok, mutta sit äijä alkoi napsia kapulaa ja sylkeä sen heti pois -olisko sittenkin ollu vääränaikaista palkkaamista?? Jouduin sitten ihan vaatimalla vaatimaan sitä ottaa kapulaa suuhun, joka ei nyt kyllä kai ihan tarkoituksen mukaista ollu. Yritän tänään iskua uudestaan ja jos onnistuu, jätän siihen yhteen kertaan. Vauhtinouto onnistui sen sijaan tosi hyvin! Paksun Papan treenit meni pappamaisesti riekkuen ja sähläten! Hirveän kova työmotivaatio toisella on, työskentelytavat vaan on vähän "kyseenalaiset"... hyppii, pomppii, huutaa, vinkuu.. kaukana korrektista tottiksesta!!

Vitin uusimpia kuulumisia: Jätin vajaa viikko sitten puolet kipulääkkestä pois, eli siitä asti Vitin on mennyt puolikkaalla annoksella. Eilen illalla en antanut enää ollenkaan kipulääkettä ja nyt katsotaan mistä toi koira on tehty.

Tänäänkin tuo hullu on painanu menemään kuin mielipuoli. Lopetin hihnakävelytysrääkkäyksen samaan aikaan kun puolitin kipulääkkeen, eikä ontumisia ole ilmennyt. Kaikki sormet, varpaat ja pääkin ristiin ettei niitä tulisikaan, jolloin voisi ainakin uskotella itselleen, että koira on ok ja se "the ontuminen" johtui vain esim. lihasrevähdyksestä. Niin tai näin, onneksi tuli koira kuvattua useampaan otteeseen, niin nyt tiedän jättää ainakin raskaat vetotreenit kokonaan pois.

Me on tässä käyty jäljellä jonkin verran. Taisin haukata liian ison palan kakkua, kun aloitettiin 200 askelisesta ja pidentelin sitä ensin 300:n ja siitä vielä 400:n. 400 askelta tais olla jo vähän liikaa tässä vaiheessa, kun äijä alkoi nostella päätään kesken jäljen. Toisaalta, koska aina pitää selitellä, jäljestysvika vois johtua Röllistä joka juoksuilee just nyt tärppipäiviänsä. Timppa käy lenkittämässä koiraansa päivittäin, mutta aah niin ihanaa hajua kulkeutuu tietysti vaatteissa kotiin.. niinpä aina ja ikuisesti ahne Viti jätti eilen illalla kuppiinsa ruokaa ja tänä aamuna jäi raa'at kanankaulat syömäti. Että kait se olis parempi vääntää vaikka tottista viikon verran ja sitten palata jäljelle. Mun mielestä turha vaatia täysin keskeneräiseltä jäljestäjältä täydellistä suoritusta, jos akanhajut kummittelee yöt ja päivät mielessä eikä keskittyminen ole kunnossa. Jatketaan uudella innolla ja kovalla nälällä viikon päästä uudestaan.

En jaksanu aiemmin kirjoitella "uusista" ongelmista, kun ei niistä ollut varmuutta. Mutta eipä ole varmuutta vieläkään, vaikka mä niin toivoin että käynti Apexissa olisi antanut sen lopullisen vastauksen Vitin polviongelmiin (täydellinen selostus asiasta Vitin terveystörinöissä). Nyt odotellaan ja katsellaan tilannetta vielä parisen viikkoa. En kyllä tiedä olenko sittenkään yhtään viisaampi kuin nyt, en mä osaa noita koirien ontumisia niin tulkita.. Huoh. Kertoispa Viti itse mihin sitä sattuu ja mikä...

Ei kyllä oikeen tuntunut vapaapäivältä tämä, väsyneempi mä nyt olen kuin jos olisin ollu töissä. Kiitos vaan duuniin, että kahden päivän varoitusajalla järkkäsitte mulle vapaapäivän!! Tuli samalla reissulla käytyä sitten Elina-serkkua ja muksuja Ollia, Emmiä ja Annia moikkaamassa -fantastisia ja aivan ihania lapsia! :)) Samoin kävin Vantaalla moikkaamassa vanhoja työkavereita :)

Me mennään nyt Vitin kanssa kattoo Päättymätön Tarina -leffaa, joka sopiikin oikeen loistavasti meille. Tuntuu että tuo Vitin polviongelma on yks päättymätön tarina sekin.. Pelkkä nivelrikko on päättymätön tarina, mahdollisen TPLO-leikkauksen jälkeinen elämä on sekin ainakin jonkinasteinen päättymätön tarina ja sitten kun tuo koira ei enää kykene malinarvoiseen elämään, tulee sen elämästä päättymätön tarina. Äh, ärsyttää olla näin pessimisti, mutta ottaa päähän niin paljon, että just sille koiralle, joka on aina niin aurinkoinen, positiivinen, hyväntuulinen ja iloinen käy näin. Mut niinhän se menee, että parhaat lähtee ensin/kärsii eniten..

Täytyy vaan toivoa ja tehdä kaikkensa, että Vitillä olis hyviä, tekemisentäyteisiä malikoiran päiviä vielä edessä roppakaupalla!

Onpas ollu laiskaa... Siitä että nyt tulee kirjoitettua, kuuluu kiitos Jenny L:lle, joka oli joskus menneinä päivinä laittanu vieraskirjaan viestiä, että kävi kurkkimassa mitä meille kuuluu. No paha tietää missä mennään, kun mä laiskimus en ikuna mukamas jaksa/muista/kerkeä päivitellä tätä sivustoa... Totta on kuitenkin se, että Helsinkiin jäi monta mukavaa treenikaveri, joiden kanssa olisi kiva pitää enemmänkin yhteyttä, joten kohtuuden nimissä olisi reilua edes kirjuutella omia ja koirien kuulumisia tänne! Yritän ryhdistäytyä.

No joo. Vitin kanssa aloitettiin jo tossa keväällä se haku (oonkohan maininnu jo aiemmin???) ja äijä on ihan päättäny olla hakukoira. Tykkää hakea ukkoja metsästä ihan hulluna! Tottistakin on tässä väännetty ja hyvällä asenteella Vitsku tekeekin. Vähän käytiin treenikaveri Tanjan & Kainon (Mustantassun Kaino) kanssa hakemassa viikonloppuna potkua treenaukseen Korrin Suskin tottisseminaarista. Kovasti on olleet Suskin opit käytössä ja nyt jo huomaa tulosta syntyneen!

Viti kävi tänään polviröntgenissä. Sille on kasvanu siihen vahingoittuneeseen oikeaan polveen joku outo luupatti. Halusin patille selityksen + muutenkin varmistuksen, ettei polvessa ole mitään vikaa. Kerran rikki menny kun on kuitenkin kerran rikki menny... se voi alkaa kehittää joskus nivelrikkoa tms. ja haluan varmistua, etten tee koiralla esim. kovia pyörätreenejä, jos sillä on polvessa jotain vikaa. Tällä kertaa kuitenkin kaikki oli ok -edelleen :) Hullu mikä hullu, mutta tällä haavaa aion kuvauttaa Vitin polven vuosittain. Eläinlääkärin sanoin: "Ei vara venettä kaada.".

Että semmosta tällä kertaa. Voikaa hyvin ja paksusti! Ja heippa kaikille Heltsinkin seudun kavereille -ja muillekin!

Pitkästä aikaa!

N. viikko sitten aloiteltiin kesäloma, josta jo puolet on mennyt, mutta nyt sitä alkaa olla niin virkistynyt, että ehtii tännekin jotain raapustella.

Käytiin koko revohkan kanssa viime viikolla kahden yön mittaisella retkellä Päijänteen kansallispuistossa, tarkemmin ottaen Kelventeen saarella. Paljon oli muutakin porukkaa nautiskelemassa kesäpäivistä, joten ihan omaa rauhaa ei saatu. Tulihan kuitenkin reissu heitettyä. Viti varsinkin kunnostautui ahkeroimalla koiranrinkka selässään vuoroin mua ja Timppaa vetäen. Kansallispuistossa kun ei saa koiria päästää irti, oli meillä siis koirat kiinni vetovöissä. Vieläkin on jarrulihakset jaloista vähän kipeänä... ;)

Loppuviikosta käväistiin vähän Ruotsalaisella sukeltelemassa laitteetta, eli snorkkelisukellusta harrastelemassa. Alkaa rapukausi lähestyä, kun rapusia näkyi pitkin kalliosaarten rantavesiä! Huomenna reissataan Helsinkiin päivittämään perussukellusvarusteita (mä ainakin tartten uudet snorkin ja maskin...) ja haetaan samalla Vitille muutama laatikko Murren lihoja. Loppuviikosta tiedossa olisi toivottavasti vielä jonkilainen moottoripyöräreissu ja samalla katselmus Poliisimuseon Poliisikoira 100v -Haista ite -näyttelyyn Tampereella.

Tästä vois irrota vielä jokunen retkikuvakin..