http://kettukettera.suntuubi.com/ fi http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=1&lang=fi     Belgianpaimenkoira malinois -pojat Taikatalven Blitzkrieg & Tulikuuma Ohjaustehostin + saksanpaimenkoira tyttö Rölli Päivityksiä 27.09.2009 Löpinää päiväkirjaan 16.09.2009 Viti polvitutkimuksissa Apexissa, päivitystä tämän osalta Vitin sivuille -> terveystörinät. Lisäksi juputusta päiväkirjan puolelle.. 01.092009 Vitille puhdas oikea polvi röntgenissä! Päivitystä päiväkirjaan, Pupun terveystörinöihin, Vitin omalle sivulle, sekä Röllin omalle sivulle oikea otsikko ja koiralle pari kuvaa ;)) 19.07.2009 Päiväkirjaan merkintää Kelventeelle suuntautuneestaretkiretkestä + kuvia 16.11.2008 Herra Klenkan tilanteen päivitystä päiväkirjaan.. 6.10.2008 Päiväkirjalässytystä ja pari kuvaa á la Majakka & Perävaunu 25.9.2008 Päiväkirjatörinää ja linkki Treeniryhmä K3:n uusille sivuille 6.9.2008 Päiväkirjakirjoitusta, uusia kuvia Vitille galleriaansekä päivitystä molempien poikien omille sivuille Urheiluhierontasivut siirretty poikien sivuille.. 27.8.2008 päiväkirjaan asiaa & kuvia 19.8.2008 päiväkirjajuttua & Vitin terveystörinöihin luotu uusi alakategoria "Törmäyskurssilla metsänkepin kanssa"  (vanhasta blogista haettu päiväkirjamainen otanta vammasta ja sen hoidosta) 14.8.2008 kuvia päiväkirjaan 13.8.2008 jälleen treenipäiväkirjaan lisää epäasiaa sekä uusia ja vanhoja kuvia pojista poikien omiin gallerioihin 12.8.2008 treenikuulumisia päiväkirjaan 10.8.2008 höpinää treenipäivikseen 25.6.2008 höpöhöpöä treenipäivikseen 23.6.2008 merkintää treenipäiväkirjaan aiemmin.. pojille & Marille uusia kuvia, treenipäiväkirjan kunnonkohotusta http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=9&lang=fi Tulikuuma Ohjaustehostin - Viti alias Vitu, Matu, Matias, Vitiliini, Mitias, Mister Mii, Mii, Misse, Misu, Kissa s. 3.1.2006 lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, lanneranka ok, polvet ok, silmät ok (02/08), varasto- ja pölypunkkiallergia 01.09.2009 oikea (10/2007 loukkaantunut) polvi kuvattu ja tuomio = PUHDAS! Ei nivelrikkoa tai muita muutoksia. 16.09.2009 oikea (10/2007 loukkaantunut) polvi kuvattu uudestaan= nivelrikkomuutoksia ja alkavia luupiikkejä -> tarkkaillaan tilannetta Harrastuksia: Haku, jälki Vitiliini on maailman iloisin malinois! Viti saapui jatkamaan laumaa hieman varkain. Vitiä ei juurikaan suunniteltu, sieltä otettiin mistä saatiin. Ja hieno poikahan Viti on ollut, ainakin tähän mennessä. Vitin uraksi oli alunperin suunniteltu jotain jälki-haku -tyyppistä. "Myyntiehtona" oli kuitenkin suojelun harrastaminen, joten sille polulle lähdettiin, ja jäätiin. Tähän mennessä Viti on ollut oikein kiitollinen THE ENSIMMÄINEN SUOJELUKOIRA. Suurempia ongelmia sen kanssa ei ole ollut. Tosin tätä kirjoittaessa koira on ollut sairaslomalla treeneistä n. 4kk, joten kun pikkuhiljaa kentille palataa, voipi Matiaksesta löytyä aivan ennennäkemätöntä virtaa.. ;) Vitiliini ns. loikkasi pentuhuskyvaljaisiin n. 4-5kk iässä ja oli niissä kuin kotonaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Ensimmäisenä talvena Vitu veti rekiretkiä yhdessä Pietu-veikan kanssa ja keväällä heräsi into bikejorigia (=koirapyöräily) kohtaan. Syksyllä 2007 kisasin Vitin kanssa bikejoringissa kahdesti; pikkukisoista voitto ja SM:stä pronssia. Tänä vuonna olisi tarkoitus jatkaa kisaamista, mikäli poitsun koipi kuntoutuu täysin entiselleen. Rento ja vapaa valjakkourheilu on mukavaa vastapainoa hallintaa täynnä olevalle IPO-pipoilulle -valjaissa koiruus saapi päästellä menemään elämänsä tunnossa. Kotikoirana Viti on verraton. Rauhoittuu välittömästi ja on hiljainen ja tyyni. Vitin kanssa voi myös kulkea paikassa kuin paikassa, tosin ulkona virtaa sitten riittääkin aivan eritavalla. Viti on sosiaalinen ja ystävällinen niin koirille kuin ihmisillekin. Kaikenkaikkiaan melko helppo koira. Harmaita hiuksia tuottaa vain äijän suunnaton sosiaalisuus toisin koiria kohtaan... työstetään, työstetään..  Jatketaan vähän Vitin juttuja nyt syksyllä 2009... Viti lopetti IPO-pipoilut toistaiseksi jo vajaa vuosi sitten, mutta on löytänyt itsestään hakukoiran. Jos ihan rehellisiä ollaan, ainakin omaan silmään näyttää että iloisena ja ihmisiä rakastavana koirana Viti nauttii enemmän hakutouhuista kuin purureenauksesta. Tottiksessakin on menty hurrrjasti eteenpäin; on löydetty oikea tekemisen mielentila ja koira haluaa tehdä ja oppia. Vitistä on 3,5 vuoden ikään mennessä kuoriutunut aivan ihana harrastuskaveri :) Nyt syksyllä Viti jätti valjakkourheilun terveemmille. Syksyllä 2007 loukkaantunut polvi on alkanut kehittää nivelrikkoa ja tästä syystä siirrymme kevyempiin harrastuksiin. http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=23&lang=fi Tähän tulee juttua jutun perään koskien sekä Vitin pöly- ja varastopunkkiallergiaa että törttöilyjä metsässä keppien kanssa. Jos vielä lisää hölmöillään, niin että terveys kärsii (siis koiran, omistajan terveys on jo mennyt muille maille vierahille), raporttia pukkaa tänne. Pöly- ja varastopunkkiallergia Vitillä havaittiin jo pikkupentuna karvattomuutta molempien silmien ympärillä, mutta tällöin asia meni lattianpesuveden salamaistelun aiheuttaman allergisen reaktion piikkiin. Viti söi lapsena kuivamuonaa & erityyppisiä NEU -ruokia, mutta koska karvattomuus silmien ympärillä jatkui ja äityi lopulta ihotulehdukseksi, Viti vietiin tutkimuksiin. Ensimmäisen kerran silmiä & myös ärtyneitä korvia hoidettiin kortisonitipoilla, joita paikalliseläinlääkäri määräsi rokotusten yhteydessä. Kun ongelma ei tälläkään hoidolla poistunut, varasin Vitille ajan ihospesialisti Leena Saijonmaa-Koulumiehen vastaanotolle. Useamman käynnin ja erilaisten testien tuloksena lopulta selvisi vaivan syy; varasto- ja pölypunkkiallergia. Hoitoina vaivaan on yksikertaisesti sisäisesti käytettävä kortisoni. Kortisonia Viti syö vaihtelevasti, joskus riittää parin viikon välein, toisinaan on lääkittävä useammin. Jos iho ehtii tulehtua, kortiasonia syötetään kuuriluontoisesti (nykyään 10-20mg/päivä/2-3päivänä riittää poistamaan tulehduksen). Luonnollisesti pyrin pitämään lääkeannoksen mahdollisimman matalana. Mahdollisesti voisimme kokeilla myös siedätyshoitoa, jossa koiralle valmistettaisiin "henkilökohtainen" litku, jota sitten itse saisin piikittää koiran niskanahkaan n. kerran kuukaudessa. Tämän hoidon kokeilu on vielä harkinnassa. Ruokailujen suhteen oltiin pitkään yritys ja erehdys -meinigillä liikenteessä, kunnes saatiin diagnoosi vaivasta. Koiran luonnonmukaiseen ruokintaan erikoistuneesta eläintarvikeliike Murren Murkinasta saatiin ohjeita varastopunkittomaan ruokailuun ja Vitin ruokavalio koostuukin nykyisin vain lihasta, lihasta, luusta, lihasta ja kasviksista. Poikkeuksena Natural Menu -puolikosteat makupalat koulutuksessa. Viti syö pääsääntöisesti Murre Mix -ruokia ja raakoja lihaisia luita. Törmäyskurssilla metsänkepin kanssa Marraskuussa 2007 Viti kohtasi tähän asti pahimman vastustajansa eli ikävänlaatuisen kepin metsälenkillä. Ulkoisesti vamma oli vain pieni reikä oikeassa takajalassa, n. 7cm polvinivelen yläpuolella. Koira ei kuitenkaan varannut ensinkään ko. jalalle, joten katsoin välttämättömäksi viedä koiran suoraan Yliopistolliseen pieneläinsairaalaan. Viti otettiin osastolle ja reikää suurennettiin puhdistamista varten, jolloin kävikin ilmi, että keppi oli sukeltanut  polvinivelen yläpuolelta sisään, tehnyt edetessään käytävää kudokseen ja sen tie oli lopulta pysähtynyt itse polviniveleen, jossa se oli puhkaissut nivelpussin. Nivelpussi kursittiin kasaan, samoin koko haava ja koira kotiutettiin. Ja jäätiin odottelmaan parantumista. Leikkauksen suoritti ELL Piia Marttinen. Haava paranikin mukavasti, mutta koiran jalankäyttö ei alkanut normalisoitua.. se ontui ja jätti välillä jalkaansa käyttämättä. Vein Vitin uudestaan YES:iin tutkimuksiin ja jalka päätettiin avata uudestaan. Kai Skuttnabb suoritti "puhdistus"leikkauksen Vitin jalkaan. Leikkauksessa poistettiin ylimääräistä liikeratoja rajoittanutta arpikudosta ja jalkaan asetettiin tukiside. Myöhemmin Viti kävi vielä neurologian kontrollissa ja sai terveen paperit (Tarja Jokinen). Käytin Vitiä fysioterapiassa kerran ja hoidin sen loppukuntoutuksen itse. Tällä hetkellä jalka ei vaivaa, mutta itse olen havaitsevinani pientä, hyvin lievää epäpuhtautta Vitin liikkeissä. Päiväkirjanpitoa Vitin jalkavammaa koskien voi lukea terveystörinöiden alakategoriasta "Törmäyskurssilla metsänkepin kanssa". Vitin polviongelmat 09.09.2009 treenasin Vitin kanssa tottista hieman liukkaalla alustalla, joskin välttäen repiviä liikeitä. Kuitenkin treenin jälkeen Viti alkoi ontua, mutta ontuminen meni pian ohi. Iltalenkillä ontuminen alkoi uudestaan voimakkaampana. 10.09.2009 aamulla jalka oli kovin kipeä eikä Viti halunnu kunnolla astua oikealla takajalalla. Viti vietiin samana päivänä eläinlääkäriin, jossa todettiin ristisiteen mahdollisesti vaurioituneen (Tuomo Tuuli) ja varattiin leikkausaika Juha Pärnäselle Lahteen seuraavaksi maanantaiksi. Leikkausaika kuitenkin peruuntui ja varasin Helsingin Apexista Vitille tutkimusajan keskiviikoksi 16.09.2009. Tänään siis olemme käyneet Esa Eskelisen luona Apexissa tutkimuksissa, joissa ilmeni seuraavaa: "Oikean takajalan ontuman jatkohoito: Viti ontuu oikeaa takajalkaansa. Tunnustelussa ei saada luotettavasti kipua esille: Viti tuntuu aristavan oikean   lonkan ojeltamista, ojennettaessa ojetajan käsi aiheuttaa painetta oikeaan polveen Röntgentutkimus: Lonkat OK, silti esim. lihasrevähdys voi aiheuttaa kipua kun oikeaa lonkkaa ojennetaan. Oikea kinner ja varpaat OK. Lanneselkä OK. Oikeassa polvessa on nivelrikkomuutoksia ja nivelnesteen määrä on lisääntynyt Oireiden todennäköisimmät syyt ovat: Oikean polven etummaisen ristisiteen osittainen pettäminen TAI niveltrauman (keppi) jälkivaikutukset: nivelrikkomuutoksia on kehittynyt ja polvi kipeytuu ajoittain. Hoitosuunnitelma: Seurataan tilannetta parin viikon ajan. Jos Viti ontuu -> suosittelen oikean polven leikkaushoitoa: oikean polven miniavaus diagnoosin toteamiseksi -> jos ristiside on rikki, TPLO-leikkaus. Hoito siihen asti: Säännöllinen liikunta usein, mutta vähän kerrallaan. Uiminen ja vedessä kahlailu ja vesijuoksumattoharjoitteet ovat hyviä liikuntamuotoja. Myös liikunta pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa, heinikossa, lumessa tms. edistää nivelten liikkuvuutta ja voimaa. Sellaista liikuntaa on kuitenkin vältettävä, joka kipeyttää nivelen. Ylipainoa on vältettävä (ei pelkoa ;) ). Lääkehoitona tulehduskipulääke Rimadyl tai Canidryl 50mg 1,5 tabl. aamulla, 1 tabl. aamulla nyt kahden viikon ajan. Jatkossa tarvittaessa esim. 1 viikon kuuri. Lääkehoito keskeytetään jos tulee vatsaoireita (oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus)." Näillä eväillä siis mennään toistaiseksi seuraavat kaksi viikkoa. Jos mulla on epävarma olo, voidaan tuo miniavaus suorittaa tosiaan diagnoosin varmistamisena. En ole kyllä ollenkaan varma, osaanko tulkita Vitin ontumisia tai ontumattomuuksia oikein, mutta katsotaan. Jäljenajo tulee näillä näkymin kuulumaan seuraavan kahden viikon ajan päivittäin ohjelmaan; sopivan rauhallista tekemistä, joka ei kuormita jalkaa, mutta antaa Vitille aivojumppaa. http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=27&lang=fi Rölli s. 10/2007, narttu Rölli on rekisteröimätön, ainakin äitinsä puolelta puhdas saksalainen paimenkoira. Noh, kyllä se ihan peruslotkolta näyttää, joten oletettavasti isukkikin on samaa saksalaisten sakkia. Rölli tuli näille sivuille siinä samalla kun minä poikineni muutin Röllin iskän kanssa saman katon alle. Ärrä on luonteeltaan yhden äijän koira, tykkää kyllä tutuista ihmisistä, mutta seuraa Timppaa kuin hai laivaa. R on melko dominantti muita nelijalkaisia kohtaan. R on ohjaajapehmeä ja hyvin mielistelevä tyyppi, saalista siltä on saatu kaiveltua esiin jonkin verran, muttei se nyt mikään tykki ole. Perussesse, sanon minä, ja perussesseksi varsin mukava. Siinä mielessä paljon mukavampi kuin mulinexpojat, ettei R syty ollenkaan sillä tavalla salamannopeasti, eikä nosta kierroksiaan läheskään samoille tasoille kuin pojat. Tuntuu ajattelevan ennen kuin tekee, toisin kuin eräät. Ärrää on tullut treenattua samalla kun käyn poikia treenaamassa, ja varsinkin esineruutu on Röllin mielipuuhaa. Jälkeäkin sillä on jokunen kerta ajeltu, mutta varsinaisesti se ei ole vielä jäljen makuun päässyt. Tottista tulee tehtyä samalla kuin treenaa poikia, mutta ohjaajapehmeys aiheuttaa ainakin mulle harmaita hiuksia... siinä missä pojat kestää vähän papatusta ja käpälänpoljentaa, saa Röllin kanssa olla todella hienovarainen ja viedä sitä eteenpäin silkkihansikkain. Mutta siis metsässä koira toimii nenänsä kanssa varsin mageesti eikä siellä meidän egot törmää niinkään helposti. http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=24&lang=fi Pietu on ollut kovasti terve poika koko ikänsä.. 30.6.2008 Pietu kiikutettiin Yliopistolliseen pieneläinsairaalaan Viikkiin. Takana vuorokausi erilaatuisia kakkausyrityksia tuloksetta. Aamulla koira oli jo niin levoton ja surkea, että ainoa vaihtoehto oli viedä se tutkimuksiin. Tällä kertaa selvittiin rauhoituksetta. Pietun peräsuolesta löytyi kovaa ulostetta, jonka määrä varmistettiin röntgenkuvaamalla koira. Kuvauksen perusteella Pietu sai kaksi annosta peräruisketta, joka lopulta poisti ongelman. Itse ongelma oli syntynyt lihaisten luiden syötöstä. Vanhemmilla uroskoirilla suurentunut eturauhanen painaa suolta siten, että suoleen muodostuu kohta josta sulanutkaan luumassa ei tahdo kulkea kunnolla läpi -> luumassa pakkautuu entistä enemmän ja peräsuoleen päästessään muodostaa eräänlaisen tulpan. Jatkossa Pietzukka ei syö luita, paitsi ehkä pieninä määrinä jauhetussa muodossa runsaan lihan kera. Kevätalvi 2009 Herra Koira pääsi palleistaan, koska eturauhanen esitteli keskisormeaan ja aiheutti sisällelorotteluvaivan Papalle. No pallien myötä hävisi pissavaiva, mutta myös Äijjjämäisyys koirasta. Nyt Pappa eleleekin toistaiseksi stressittömässä ympäristössä vanhempieni luona, sillä Rölli alkoi kyykyttää Pappaa oikeen urakalla kesän aikana, eikä äijästä ollut enää näyttämään kaapin paikkaa nartulle. Viti sentään kunnioittaa Herra Koiraa, kuten kuuluukin, mutta aikuisena poikien laumaan liittynyt akkakoira käytti tilanteen hyväkseen ja pisti vanhan herran matalaksi... Sitä isompaa maaseutuasuntoa odotellessa... Tänne tulee joskus juttua Pikku-Pietun nuoruuden törmäilystä auton kanssa.. http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=21&id=26&lang=fi Eli muutettiin omaan taloon. Iiiiisoooon taloon. Kolmikerroksiseen taloon!!! Kyllä on nyt koiruuksilla tilaa talossa ja puutarhassa :) Kaksi tarhaa jo löytyykin pihalta, kolmas odottelee pystytystä... kopit on vasta työnalla, joten koirat eivät vielä ole työpäiviä tarhassa. Takapihan jälkeen alkaa metsä, eli tarvittaessa treenauksia varten ei tartte lähteä kauemmas (jos vaan valoa riittää ja sitähän saa, kun vetää jatkoroikalla halogeenia metsänlaitaan :)). Timpalle on omaa tilaa ja mulle kans "oma huone", ja pärräkin saatiin sisälle talveks lepäämään -tosin voipi olla et se lentää jossain vaiheessa kellariaulasta jonnekin muualle, kun tuppaa bensakäry leijumaan siellä kellarissa.. Pihalla on tällä hetkellä tarhojen vieressä heinäpeltoa ja sit multapeltoa, mutta se multapelto olis tarkoitus vääntää ens kesänä ruoholle, treenikentäksi. No joo, se siitä talosta. Koiria on nyt tullu treenattua vähän kehnonlaisesti, mutta eilen kävin tottistelee Vitin ja Papan kans. Viti teki tosi hyvin ja ISOLLA moottorilla. Otettiin myös iskunoutoa ja vauhtinoutoa. Ekat kaks iskua meni ok, mutta sit äijä alkoi napsia kapulaa ja sylkeä sen heti pois -olisko sittenkin ollu vääränaikaista palkkaamista?? Jouduin sitten ihan vaatimalla vaatimaan sitä ottaa kapulaa suuhun, joka ei nyt kyllä kai ihan tarkoituksen mukaista ollu. Yritän tänään iskua uudestaan ja jos onnistuu, jätän siihen yhteen kertaan. Vauhtinouto onnistui sen sijaan tosi hyvin! Paksun Papan treenit meni pappamaisesti riekkuen ja sähläten! Hirveän kova työmotivaatio toisella on, työskentelytavat vaan on vähän "kyseenalaiset"... hyppii, pomppii, huutaa, vinkuu.. kaukana korrektista tottiksesta!! http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=21&id=25&lang=fi Vitin uusimpia kuulumisia: Jätin vajaa viikko sitten puolet kipulääkkestä pois, eli siitä asti Vitin on mennyt puolikkaalla annoksella. Eilen illalla en antanut enää ollenkaan kipulääkettä ja nyt katsotaan mistä toi koira on tehty. Tänäänkin tuo hullu on painanu menemään kuin mielipuoli. Lopetin hihnakävelytysrääkkäyksen samaan aikaan kun puolitin kipulääkkeen, eikä ontumisia ole ilmennyt. Kaikki sormet, varpaat ja pääkin ristiin ettei niitä tulisikaan, jolloin voisi ainakin uskotella itselleen, että koira on ok ja se "the ontuminen" johtui vain esim. lihasrevähdyksestä. Niin tai näin, onneksi tuli koira kuvattua useampaan otteeseen, niin nyt tiedän jättää ainakin raskaat vetotreenit kokonaan pois. Me on tässä käyty jäljellä jonkin verran. Taisin haukata liian ison palan kakkua, kun aloitettiin 200 askelisesta ja pidentelin sitä ensin 300:n ja siitä vielä 400:n. 400 askelta tais olla jo vähän liikaa tässä vaiheessa, kun äijä alkoi nostella päätään kesken jäljen. Toisaalta, koska aina pitää selitellä, jäljestysvika vois johtua Röllistä joka juoksuilee just nyt tärppipäiviänsä. Timppa käy lenkittämässä koiraansa päivittäin, mutta aah niin ihanaa hajua kulkeutuu tietysti vaatteissa kotiin.. niinpä aina ja ikuisesti ahne Viti jätti eilen illalla kuppiinsa ruokaa ja tänä aamuna jäi raa'at kanankaulat syömäti. Että kait se olis parempi vääntää vaikka tottista viikon verran ja sitten palata jäljelle. Mun mielestä turha vaatia täysin keskeneräiseltä jäljestäjältä täydellistä suoritusta, jos akanhajut kummittelee yöt ja päivät mielessä eikä keskittyminen ole kunnossa. Jatketaan uudella innolla ja kovalla nälällä viikon päästä uudestaan. http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=21&id=24&lang=fi En jaksanu aiemmin kirjoitella "uusista" ongelmista, kun ei niistä ollut varmuutta. Mutta eipä ole varmuutta vieläkään, vaikka mä niin toivoin että käynti Apexissa olisi antanut sen lopullisen vastauksen Vitin polviongelmiin (täydellinen selostus asiasta Vitin terveystörinöissä). Nyt odotellaan ja katsellaan tilannetta vielä parisen viikkoa. En kyllä tiedä olenko sittenkään yhtään viisaampi kuin nyt, en mä osaa noita koirien ontumisia niin tulkita.. Huoh. Kertoispa Viti itse mihin sitä sattuu ja mikä... Ei kyllä oikeen tuntunut vapaapäivältä tämä, väsyneempi mä nyt olen kuin jos olisin ollu töissä. Kiitos vaan duuniin, että kahden päivän varoitusajalla järkkäsitte mulle vapaapäivän!! Tuli samalla reissulla käytyä sitten Elina-serkkua ja muksuja Ollia, Emmiä ja Annia moikkaamassa -fantastisia ja aivan ihania lapsia! :)) Samoin kävin Vantaalla moikkaamassa vanhoja työkavereita :) Me mennään nyt Vitin kanssa kattoo Päättymätön Tarina -leffaa, joka sopiikin oikeen loistavasti meille. Tuntuu että tuo Vitin polviongelma on yks päättymätön tarina sekin.. Pelkkä nivelrikko on päättymätön tarina, mahdollisen TPLO-leikkauksen jälkeinen elämä on sekin ainakin jonkinasteinen päättymätön tarina ja sitten kun tuo koira ei enää kykene malinarvoiseen elämään, tulee sen elämästä päättymätön tarina. Äh, ärsyttää olla näin pessimisti, mutta ottaa päähän niin paljon, että just sille koiralle, joka on aina niin aurinkoinen, positiivinen, hyväntuulinen ja iloinen käy näin. Mut niinhän se menee, että parhaat lähtee ensin/kärsii eniten.. Täytyy vaan toivoa ja tehdä kaikkensa, että Vitillä olis hyviä, tekemisentäyteisiä malikoiran päiviä vielä edessä roppakaupalla! http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=21&id=23&lang=fi Onpas ollu laiskaa... Siitä että nyt tulee kirjoitettua, kuuluu kiitos Jenny L:lle, joka oli joskus menneinä päivinä laittanu vieraskirjaan viestiä, että kävi kurkkimassa mitä meille kuuluu. No paha tietää missä mennään, kun mä laiskimus en ikuna mukamas jaksa/muista/kerkeä päivitellä tätä sivustoa... Totta on kuitenkin se, että Helsinkiin jäi monta mukavaa treenikaveri, joiden kanssa olisi kiva pitää enemmänkin yhteyttä, joten kohtuuden nimissä olisi reilua edes kirjuutella omia ja koirien kuulumisia tänne! Yritän ryhdistäytyä. No joo. Vitin kanssa aloitettiin jo tossa keväällä se haku (oonkohan maininnu jo aiemmin???) ja äijä on ihan päättäny olla hakukoira. Tykkää hakea ukkoja metsästä ihan hulluna! Tottistakin on tässä väännetty ja hyvällä asenteella Vitsku tekeekin. Vähän käytiin treenikaveri Tanjan & Kainon (Mustantassun Kaino) kanssa hakemassa viikonloppuna potkua treenaukseen Korrin Suskin tottisseminaarista. Kovasti on olleet Suskin opit käytössä ja nyt jo huomaa tulosta syntyneen! Viti kävi tänään polviröntgenissä. Sille on kasvanu siihen vahingoittuneeseen oikeaan polveen joku outo luupatti. Halusin patille selityksen + muutenkin varmistuksen, ettei polvessa ole mitään vikaa. Kerran rikki menny kun on kuitenkin kerran rikki menny... se voi alkaa kehittää joskus nivelrikkoa tms. ja haluan varmistua, etten tee koiralla esim. kovia pyörätreenejä, jos sillä on polvessa jotain vikaa. Tällä kertaa kuitenkin kaikki oli ok -edelleen :) Hullu mikä hullu, mutta tällä haavaa aion kuvauttaa Vitin polven vuosittain. Eläinlääkärin sanoin: "Ei vara venettä kaada.". Että semmosta tällä kertaa. Voikaa hyvin ja paksusti! Ja heippa kaikille Heltsinkin seudun kavereille -ja muillekin! http://kettukettera.suntuubi.com/?cat=21&id=22&lang=fi Pitkästä aikaa! N. viikko sitten aloiteltiin kesäloma, josta jo puolet on mennyt, mutta nyt sitä alkaa olla niin virkistynyt, että ehtii tännekin jotain raapustella. Käytiin koko revohkan kanssa viime viikolla kahden yön mittaisella retkellä Päijänteen kansallispuistossa, tarkemmin ottaen Kelventeen saarella. Paljon oli muutakin porukkaa nautiskelemassa kesäpäivistä, joten ihan omaa rauhaa ei saatu. Tulihan kuitenkin reissu heitettyä. Viti varsinkin kunnostautui ahkeroimalla koiranrinkka selässään vuoroin mua ja Timppaa vetäen. Kansallispuistossa kun ei saa koiria päästää irti, oli meillä siis koirat kiinni vetovöissä. Vieläkin on jarrulihakset jaloista vähän kipeänä... ;) Loppuviikosta käväistiin vähän Ruotsalaisella sukeltelemassa laitteetta, eli snorkkelisukellusta harrastelemassa. Alkaa rapukausi lähestyä, kun rapusia näkyi pitkin kalliosaarten rantavesiä! Huomenna reissataan Helsinkiin päivittämään perussukellusvarusteita (mä ainakin tartten uudet snorkin ja maskin...) ja haetaan samalla Vitille muutama laatikko Murren lihoja. Loppuviikosta tiedossa olisi toivottavasti vielä jonkilainen moottoripyöräreissu ja samalla katselmus Poliisimuseon Poliisikoira 100v -Haista ite -näyttelyyn Tampereella. Tästä vois irrota vielä jokunen retkikuvakin..